Kuolema ja ylösnousemus

Ajoi Kuutarmoin kujalle,
Päivöttären tanhavalle
Kuuttarin tytär kuttoo,
kultoikangasta kuttoo,
hopiaista helkyttää.
Taittui yksi kultoilanka,
helkähti hoppiialanka.
Täytyi neitoi itkemää.

Tapahtuman sijoittuessa Kuutarmoin kujalle Kuuttarin tyttären kutoessa kertoo tapahtuman liittyvän Kuuhun. Mutta mitä Kuuttarin tytär kutoo ja mitä ovat kulta- ja hopealangat? Muinoin taivaankappaleiden liikkeiden selittäjät seurasivat planeettojen liikkeitä nähtynä kiintotähtiin, sillä niiden liikerata ikään kuin kehräsi taivaalle kultaista tai hopeista lankaa ja kutoi näistä langoista ajan saatossa kuvion taivaalle. Esimerkiksi Venuksen liikerata muodostaa vuoden mittaan taivaalle viisisakaraisen tähden, joten pentagrammi muodostui Venuksen, kuuluisan kointähden, symboliksi. Puolestaan Kuun liikerataa seuratessa sen lanka katkeaa kuolemaa kangastellen. Niinpä Kuuttarin tytär tyrskähtää itkuun.

Kuun lanka taivaalla katkeaa ja se kuolee, mutta Kuu herää myös uudelleen eloon. Mielenkiintoisinta on ajanjakso näiden tapahtumien välillä. Kuu nousee kuolleista kolmantena päivänä. Kolmelle päivälle voidaan löytää muitakin vastineita luonnon kiertokulusta, kuten kolmen kuukauden kuiva tai kylmä kausi, mutta ne ennemminkin tukivat taivaan kappaleiden vahvistamaa todistusta, joka oli se "lopullinen" totuus. Ikivanha uskomus kuolemisesta ja heräämisestä eloon kolmen päivän kuluttua on saanut alkunsa Kuun vaiheista ja tästä syystä runo jatkuu kertomuksella kolmesta mäestä, kolmesta koivusta ja kolmesta käestä. Kolminkertaisesta kuvauksesta Pohjolan vuoresta.

Tätä kaavaa noudattaen suomalaisessa kansanrunoudessa saapuminen uuteen elämään kestää kolme päivää tai niitä kuvaavaa kolmea koettelemusta. Yleensäkin kertomukset, joissa esiintyy luku kolme, liittyvät uuden elämän saavuttamiseen kuoleman jälkeen, mutta sama näkyy myös esineistössä ja taiteessa. Suomesta hiljattain löytyneellä vaatekoruksi tehdyllä permiläistä alkuperää olevalla kotkalla on kolme päätä, kolme tyyliteltyä pyrstösulkaa ja kolme tyyliteltyä siipisulkaa siivissään. Se on ilmiselvä kokkolintu Pohjolan vuorelta.

Tähän sarjaan kuuluvat arvoitukselliset kolmisormiset hahmot ikivanhoissa suomenheimoisten kalliopiirroksissa. Yleisesti niiden tiedetään olevan euraasialaisissa myyteissä vainajia tuonpuoleisessa, mutta vainajan kolme sormea saa selityksen hänen taittamastaan kolmen päivän matkasta uuteen elämään. Kun kalliomaalauksen hahmo nosti kolmisormisen kätensä ja viittoi virran toiselta puolen sormillaan jälkeenjääneille voitonmerkkinä viestin "kolme", aikalaisten tajunnassa se muuttui automaattisesti luvun merkitykseen "kalma" ja "kuolema" ja he ymmärsivät viestinantajan olevan nyt vainaja, joka oli jättänyt kylmän kalmonsa ja ylittänyt kolmen päivän matkan kuolemanvirran yli ja uudestisyntynyt uuteen elämään uudessa ruumiissa.

Taivaankannen tapahtumilla oli symbolinen merkitys myös muinaisille juutalaisille. Jo heti alusta Pääsiäisen ajankohta määräytyi taivaankappaleiden vaiheen mukaan. Ensimmäinen ehto ajankohdalle oli hetki, jolloin valo voittaa pimeyden ja toinen jolloin valo on noussut täyteen voimaansa. Ensimmäinen ehto täyttyi kevätpäiväntasauksessa ja toinen täysikuussa. Pääsiäinen oli siis siinä kuussa, missä oli kevätpäiväntasaus ja tarkemmin sen kuukauden täydessä kuussa. Vuoden- ja kuunkierron merkitys jäi perintönä myös kristillisyyteen. Pääsiäinen on ainut Raamatussa mainittu juhla, jota länsimaissa vietetään.

Kun tarkastellaan ristikuoleman tapahtumia huomataan edellä maintuille kahdelle symbolille löytyvät vastineet. Valo voittaa pimeyden hetkessä, jossa Jeesus huutaa "Se on täytetty" ja valo nousee täyteen valtaansa Jeesuksen noustua kuolleista täyteen valtaansa. Se että Pääsiäisen tapahtumat sattuvat vuodenkierron ajankohdan symboliikan kanssa yksi yhteen, ei ole sattumaa. Se on symbolinen viesti tapahtuman merkityksestä. Taivaan merkit eivät olleet siis pelkästään pakanallisia, kuten nykyään usein esitetään.

Taivaan tapahtumille on historiallinen yhteys juutalaisuuden kautta kristilliseen maailmankatsomukseen, mutta se voidaan selittää vain erilaisella näkökannalla: Jumala on luonut koko maailmankaikkeuden ennustukseksi Messiaasta, kuoleman voittajasta ja syntien sovittajasta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta puhui myös taivaankappaleiden kautta. Tästä näkökannasta johtuen ainut kertomus, jossa tähtien selittäjät mainitaan positiivisessa mielessä Raamatun lehdillä on tapahtuma, jossa viisaat miehet saapuivat itäisiltä mailta tähden johdatttamana tapaamaan vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta Jeesusta.

Uskomus kuolleista heräämisestä kolmen päivän kuluttua on ristinkuolemaa paljon vanhempaa. Sen todistaa niin suomensukuisten kalliopiirrokset, kuin Babylonian ja Egyptin muinaiset uskomukset. Pakanuudessa tähtikartan piirtämän ennustuksen uskottiin tarjoavan tien ihmiselle itselleen nousun jumalalliseen kuolemattomuuteen. Tähtiin kuitenkin uskottiin riippumatta uskon tai uskonnon taustasta. Se oli muinoin kaikenkattavaa.

Aikojen alussa symboliikka oli yhteinen.