lathu laukaR. gakaR alu.

Skoonen braktaatin (amuletti) käännös "lathu laukaR, gakaR alu" on hyvin kyseenalainen, jonka käännösvirhe johtuu hyvin pienestä seikasta. Tekstin z-kirjaimet ovat tulkittu futhark-riimuilla R-kirjaimiksi, jolloin on saatu tuo muoto. Kuitenkin z-kirjain on korvautunut myöhemmin r-kirjaimella germaanikielissä, sillä tämä korvautuminen näkyy sanastossa. Tekstin arvoitus ratkeaa käyttämällä Olaus Magnuksenkin käyttämiä riimuja ja myös Kylverin riimukiven aakkostaulussa tämä kirjain on z. Myös vanhoissa furhark-riimuissa kirjain on z, mutta niissä se on ylösalaisin. Onhan jo maalaisjärjelläkin ajateltuna outoa, että samassa sanassa käytetään kahta eri R-kirjainta. Riimujen tulkitsijat ovat muulloinkin varsin usein käyttäneet väärää ”tulkkia” ja olenkin nähnyt monta koomista tulkintaa. Esimerkkinä juuri tämä braktaattien laukaR = laukaz, joka sisältää merkitykset ´laukassa´ ja ´liekeissä´. Lauka oli liekkeinä liukkaasti laukkaava balttilainen kaskeamisen jumaluus, jonka mukaan nimettiin mm. laukpatis, ´peltoisä´, laukumate, ´peltoäiti´ ja laukas, ´pelto´. Tämä tuli sai nimensä Ukko Ylijumalan (vrt. Liekkiö) mukaan. jonka muotoja ovat myös Ylä-ukko eli Laukko, josta tulevat Laukkaset ja Yli-ukko eli Liukko, josta tulevat Liukkoset. Liukkosten sukunimen etymologiasta onkin tehty tutkimus, joka osoittaa nimen liittyvän juuri balttilaiseen peltojen kaskeamiseen. Tästä laukkaavasta tulesta on siis saanut suomen kieli vokaalistamalla useita sanoja. Liukas liikku, loikki laukka, läikky liekki. Juhannuksen leikit ja tanssit kokon ympärillä matkivat tätä liekkien laukkaavaa leikkiä. Laukassa on savon murteella laukas, sillä -ssa pääte on kirjakieltä, joten tuo braktaatin -z pääte vastaa puhuttua suomen kieltä. Germaaneilla oli tapana käyttää -r päätettä, mutta kyseisessä braktaatissa käytetään suomalaisen kielen päätettä. Germaanikieliin on lainattu suomalaistenkin käyttämästä sanastosta usein sanoja tällä tapaa muuttamalla z-kirjain r-kirjaimeksi.

Odinin ratsun, Sleipnirin etymologia on slippery, ´liukas´. Suomen kielessä liukas, joka loikki laukkaa oli tämä kokon tulimeri, joten Odinin ratsu kuvaa kokkoa ja sen kahdeksan jalkaa liekkien liukasta liikettä. Useissa braktaateissa Odinin lisäksi onkin myös tämä ratsu kuvattuna, vaikkakin ilman kahdeksaa jalkaa. Kokon tulimeren tavoin Sleipnirkin keräsi vainajien sielut ja vei ne Valhallaan. Rasek/Raske-nimien etymologia on myöskin nopea ja niistä periytyvätkin raivoavaa tulta merkitsevät suomalaiset sukunimet Räsänen ja Räisänen. Odin määräsi vainajat Euran suomalaisillekin tuttuun tapaan polttohaudattavaksi ja kyseessä on Lemminkäistä vastaava Ukko ylijumala. Laivahautaus ja laivapolttohautaus oli tuttu myös viikingeille ja voidaan arvella kyseessä olleen kelttiläiset viikingit, joita tanskalaisetkin punaisine partoineen pitkälti olivat. Irlantiin ja Skotlantiinkin suomalaisilla on ollut kosketus yhteisen kelttiläisen kulttuurin kautta. Viikingit joskus upottivat laivan sytyttämällä sen tuleen ja vesillä tehty polttohautaus on tuttu myös Intiassa, jossa esiintyy näiden kelttiläisten geneettiset sukulaiset yläluokkana. Joskus viikinkien vainajalle tehtiin kivista laivalatomus, mutta hautajaisia suoritettiin usein samaan tapaan kuin suomalaisillakin polttamalla vainaja laivassa ja tekemällä vainajalle kumpu. Ibn Fadlanin kuvaama polttohautaus laivassa määrittää mielestäni fennin eli väinän nimen. Irlannissa finn tarkoittaa valkeaa ja iirissä ban. Iirissä viikinkejä kutsuttiin nimellä finn, mutta tällä iirin kielisellä viikingin nimellä tarkoitettiin nimen omaan polttohautauksen, kaskeamisen ja Juhannuksen tulia palvoneita kuurilaisia ja viikinkejä, joiden jumala oli Odin tai Lemminkäinen.

Tässä braktaatissa on Fenrir-susi ja Odin korppeineen sekä teksti: Lathu laukaR. gakaR alu. ”Lato laukas. Kukus alku.” Letto (engl: fen), jossa Fenrir syntyi on viettävä ja ravinteikas soinen maa, jonka mukaan on nimetty sato-onnen jumala Lado. Germaanisesta sanasta fen vokaalistui myöhemmin suomen kieleen sana vainio. Tämä Hyperborean Leto eli tuhkanharmaa susi syntyi tähän maatyyppiin tehdyssä kaskessa, jolloin sen käessä eli kokossa olivat syntysanat. Odinin korpit Hugin ´Ajatus´ ja Munin ´Muisti´ vastasivat symboliselta merkitykseltään kokkolinnun syntysanojen osaamista eli alun antamista ja sanan gaukaz onkin uskottu tarkoittavan käkeä. Kukkuminen oli alun antamista, myyttisten syntysanojen lausumista, mutta "kukussa alku" voidaan ilmaista myös muodossa "kokossa alku". Suden harmaa väri kuvasi tuhkaa ja Fenrir-susi nimettiin leton germaanisella nimellä. Myyttien mukaan Leto olikin Hyperboreasta suden valepuvussa Egeanmerelle tullut jumala. Tämä susi esiintyy Odiniin liittyen myös metsästys-myytissä koirineen tai susineen (vrt. hunt-hund). Tässä Odiniin liittyneessä raivokkaassa armeijassa esi-isät ja muut tuonpuoleisen asukkaat ratsastivat maan yllä myrskynä mustilla ratsuillaan metsästäen ja eräässä versiossa Odinin musta koira olikin löytynyt läheltä tulisijaa. Kyseessä on maan yli liikkuvasta mustasta savupilvestä ja tulen polttaneesta mustasta maasta. Vanhan palamisesta. Ravinteikas etelään viettävä lettomaa kaskeamalla syntyi maksimaalinen sato, mutta uskon tätä maatyyppiä käytetyn hyväksi jo ennen kaskeamista. Venäjän sana leto (vrt. lieto) tarkoittaakin sekä kesää että etelää, jolloin kummallakin on yhteinen nimittäjä Aurinko ja sen tuli. Keskikesän Auringon tulen voima kuvasi kasken polttavaa, mutta samalla hedelmällistä voimaa. Sanat liete ja liettyä (vrt. liuti, leute) sopivat parhaiten kuvamaan joen kuljettamaa ravinteikasta lietettä ja uskonkin alunperin viljelysmaiden olleen jokien penkereillä. Tälläisten maiden viljelijät olivat Itämeren suomalaisten esi-isät ja lettojen viljelyn mukaan heitä ja heidän jumaliaan kutsuttiin: Lieto, Liettua, Latvia, Leto, Lado, Leda ja Lyydi. Suomaa eli alavaksi viettävä maa on Samland ja Suomi ja lettomaa on Finland. Hyperborealaiset olivat suomaalaisia.