Korelan Kore

36 markkerin osumista Johan Jöransson näyttää nykyisen tutkimuksen valossa olevan minulle kaikkein lähin geneettinen osuma. Hän näytti olevan alkuisin Yrjölästä Karjalan Pyhäjärveltä nimellä Jöran Junna. Yrjö on suomen kieleen germaanikielen kautta palautunut sana. Nimenä Kurki eli Gurgi on samasta lähteestä kuin germaaninen George, mutta lisäksi germaanikielessä g ääntyy usein j:nä, joten George muuttui suomalaiseksi Yrjöksi kutakuinkin kaavalla: Jyrje > Yrjö. Vihreän Georgen, tämän Gura/Jura-jumalan juhla Jyrinpäivä oli Karjalassa Juhannusta muistuttava karjan uloslaskemisen juhla, mutta oli lähellä kurkien kevätmuuton aikaa. Kurki vaikuttaa olleen karjankasvattajien toteemieläin. Jöranssonit ovat mahdollisesti olleet Kurki-klaania alunperin ja jälkeläisille on annettu usein Yrjön/Jöranin nimi.

Vanhin tunnettu Karjalasta käytetty paikannimi on Korela, nykyinen Käkisalmi, jonka vaakunassa esiintyy kurki. Kurjen nimi perustuu sumerissakin löytyvään sanaan kurgi, jonka on arveltu olleen sumerissa ´kurki´ tai ´hanhi´. Suomen kielessä se on kurki. Kurgi muodostuu taas kahdesta sanasta kur ´vuori´, ´kaukainen maa´ tai ´manala´ ja gi ´palauttaa´. Näin siis vuoret nähtiin yhteisessä merkityksessä symboloiden manalan valtiattaren hahmoa. Sumerit elivät tasangolla. Pohjoisessa olivat vuoret, äitimaan symbolit, kaukainen maa sekä myöskin manala, sen ajan käsityksen mukaan. Sanan kur merkitystä pitääkin tarkastella heidän näkökulmastaan. Nämä eri selitykset ovat vain eri näkökulmia samaan asiaan. Eivät sanan eri merkityksiä. Sana gi taas tarkoittaa ´tulla takaisin´ tai ´palauttaa´. Kurgi siis tarkoittaa manalasta palaavaa tai manalan palauttamaa. Kurjet ja hanhet palasivat joka vuosi manalasta. Tämä on sanan alkuperä. Kurgi tarkoittaa siis hiljaisen kuoleman virran palauttamaa uutta elämää.

Kore on kreikkalainen vastaavuus sumerin sanalle kur/kurgi. Korelan nimessä on liitetty la-pääte kreikkalaiseen Kore-nimeen. Puhekielessä kurki on tosin monesti kure suomen kielessä. Kurej'jälet tai kure'ääni esimerkiksi. Tuonen kurjet ovatkin kaikille tuttu käsite. Kalevalassa se on ihmishahmossa tuonenneito ja Kore-jumala olikin puettu nuoren naisen hahmoon. (kreikka: ko-re = nuori nainen, ko-uros = nuori mies) Korella oli taivutetussa kädessään votiivilahja. Votiivilahja on lupauksen mukaan annettu lahja. Maan päällä oli jumala joka rakasti Korea, samoin manalassa. Kun Kore meni manalaan tapaamaan jumalaa, maan päällä ollut jumala suuttui ja teki talven maan päälle. Kore kuitenkin palaa takaisin ja tulee kesä. Kore lupasi palata takaisin joka vuosi. Tämä sama tarina on Inanna/Astarten matkassa Manalaan. Kun hän saapuu manalaan seksuaalinen elämä maan päällä lakkaa. Tässä on kyse talven ja kesän vaihtelusta, jossa kesä kurkien tuomana saapuu ja kurkien viemänä menee pois. Kuoleman ja uudelleen syntymisen kertomuksessa Kore on kuoleman ja uuden elämän lähettiläs. Tästä syystä Korelan vaakunassa on votiivilahjaa taivutetussa jalassaan kannatteleva kurki.

Kun Korelan nimen taustaa vasten etsimme suomalaisten heimojen yhteisiä juuria, huomio kiinnittyy vääjäämättä Kuurinmaahan ja kuurilaisiin. Carta Marinassa alue on nimellä Curetes, jolla nimellä kutsuttiin myös kreikkalaisissa tarinoissa ensimmäisenä Kreetaa asuttaneita heimoja. Kyseessä on siis uskonnollinen nimi. Kuurilaiset asuivat nykyisen Liettuan ja Latvian alueella Väinäjoen ympäristössä. Pääsääntöisesti sen eteläpuolella. Nimi Kur löytyy esimerkiksi Hiidenmaan pääkaupunkina Kuresaarena edelleenkin alueelta. Kuurilaisten pääkaupunki Grobina oli nykyisen Liepajan paikkeilla sijainnut vanha ja tärkeimpiin kuuluva Itämeren kaupunki. Mahdollisesti Kureväinä ollut alkuperäinen tarkka nimi, sillä väinöjen mukaan on nimetty myös alueen pääjoki Väinäjoki. Kurovaina > Kurovina > Krovina. Historiassahan b ja v ovat pitkälti toisiaan vastaavia kirjaimia. Grobinan vaakuna on sama kuin Korelankin. Kurki toisessa jalassaan votiivilahja. Tämä alue on edelleenkin nimeltään Kuurinmaa. Kuurinmaan vaakunassa on keltainen suomenleijona punaisella taustalla ja valkea hirvi sinisellä pohjalla.

Kuurilaisisten alueella on nimensä perusteella meille kiinnostavia heimoa esimerkiksi Zemgale/Semigallia ja Samogitia, joista viimeksi mainittu mainitaan vanhana kuningaskuntana Carta Marinassa. Molemmat näistä käyvät Suomen nimen syntysanoiksi. Samogitian vaakunassa on Karjalan karhu sekä Karjalan tunnusvärit musta ja punainen. 1300-luvun taitteesssa Wiegandin kronikassa Semgallia on nimellä terra Calewysten, Kalevankiven maa. Semigallien tunnus on valkea hirvi sinisellä pohjalla. Samland, Samogitia ja Semigallia ovat kaikki Kuurinmaan naapureita ja näiden nimien uskon periytyvän samoista lähteistä kuin Suomenkin nimen. Kiinnitinkin huomioita Suomi/saame sanojen alkuperään, jonka on arveltu tulevan sanoista zem/sheme. Zemla tarkoittaa etruskeilla äitimaata. Zem lisättynä -la päätteellä. Zem on maata tarkoittava sana myös Venäjällä. Näin kyseessä oleva nimitys merkitsee suomalaisuudelle hyvin tuttua manalaa. Maaemosta saavat siis suomalaiset ja saamelaiset nimensä. Tämä teoria on kokonaislinjaa katsottuna enemmän kuin uskottavaa tai tarkemmin sanoen muut vaihtoehdot eivät oikeastaan tule edes kysymykseen. Nykyään tosin esitetään erilaisten Suomi/Zem ja vastaavien sanojen periytyvän alavaa, tummaa tarkoittavista sanoista, mutta nämä kaikki sanat saavat merkityksensä manalasta, pimeästä alavasta pohjasta, jotka kaikki ovat vain eräs näkökulma maahan. Toisaalta suomaalaisella tarkoitettiin alaviksi viettäviä ravinteikkaita maita kaskeavia maanviljelijöitä. Tällä tavoin mustan jokien tuoman lietteen mukaan myös muinaiset egyptiläiset kutsuivat maataan nimellä Kemet.

Viro, latvia ja Liettua ovat edelleenkin geneettisesti n. 40% suomalaista N-isälinjaa. Kun aloitin tätä tukimusta geenitestaus eli alkutaipalettaan. Nyt geenitestattuja on jo huomattava määrä ja tulokset alkavat näkyä. Suomalaisella N1c1-isälinjalla on kaksi vahvaa esiintymisaluetta Euroopassa. Toinen, näistä selkeästi vahvempi on Suomen Oulun linjalta etelään kuuluva osuus. Toinen alue on Puolan ja Valko-Venäjän pohjoisosat sekä Liettua. Tämän totesin käyttäen FTDNA:n karttaa haplojen esiintymisestä. Liettuan uskon olevan savolaisten, karjalaisten ja lyydien vanha sukulaiskansa ja ehkä kotimaakin. Omat markkerini, joiden perusteella arvioidaan mahdollisia juuria ovat osittain suomalaista osittain balttilaista FTDNA:n tämän hetkisen arvion mukaan.

Tämä osaltaan vahvistaa epäilyjä karjalaisten ja heistä myöhemmin jakautuneiden savolaisten alkuperän olevan samaa sukua muinaisten kuurilaisten kanssa. Eräs selitys tälle muutolle Karjalaan löytyykin historiasta. 700-800 luvulla ahdistivat tanskalaiset viikingit Kuurinmaata ja täsmälleen samaan aikaan historoitsijat arvelevat ensimmäisten karjalaisten tulleen Laatokalle. Ajallinen yhteys käy tasan tarkkaan yksiin. Liettuan alueelta kuurilaiset siirtyivät asuttujen virolaisten alueiden yli asuttamaan Karjalaa ja näin heidän mukaansa Kuurila nimettiin Korelaksi. Nykyajan historiantutkimuskin myöntää Viron kautta saapuneen osan suomalaisista Laatokalle. Tätä reittiä on kulkenut ainakin osa liiviläisistä, lyydiläisistä ja karjalaisista. Liettua, Latvia ja lyydit ovat konsonanteiltaan ovat kovin samankaltaiset ja samoilta alueilta, joten uskon niiden olleen sama nimi muinoin. Ladoga on luultavimmin nimetty lyydien mukaan. Liivien, lyydien ja karjalaisten nimi löytyy siis Liettuasta ja nämä nimet siirtyivät myös Karjalaan. Lyydit ovatkin karjalaisten sukulaisheimo, samoin liiviläiset tunnetaan kummassakin paikassa. Kuitenkin, kuten on huomattu, karjalaisten historia ei kuljekaan Karjalaan suoraan tätä reittiä, vaan Satakunnan kautta. Karialaiset ja kuurilaiset yhdistää yhteinen jumala ja tämä selittää miksi sekä Balttiasta että Karjalasta löytyvät lyydilaiset ja liiviläiset. Kyseessä on yhteisen uskonnon mukaan annetut nimet.