tiistai 12. maaliskuuta 2013

Savon nimen alkulähde

Minua vaivasi aiemmin mitä Savon nimi tarkoittaa, eikä sille ollut virallisesti löytynyt mitään pätevää selitystä. Tämä ei tosin ole ainutlaatuinen tapaus suomalaisessa historiantutkimuksessa, vaan se on ennemminkin ilmiö. Löytyy kuitenkin teoria, jolla on jonkinlaista pohjaa. Paikannimestä Savilahti uskotaan tulleen Savon nimi. Tästä juontuu kuitenkin looginen ongelma. Jos nimitettäisiin heimo Savilahden mukaan, nimi olisi savilahtelainen eikä savolainen. Todennäköisempää on, että Savilahden nimen alkuosa jollain tapaa liittyi savolaisten identiteettiin jo alunperinkin. Pelkkä savi nimenantajana ilman mitään taustaa on mielestäni aivan liian ohut etymologiaksi. Savella pitää olla kulttuuriin jokin kytkös, kyseessä on kuitenkin huomattava kansanosa.

Aiemmin käsittelin nimien Suomi ja Finland syntyä. Samalla tapaa savolaisten tapauksessa savi liittyi varmastikin savolaisten harrastamaan alavien ja ravintorikkaiden maiden viljelyyn. Savilainen, savulainen ja savolainen olivat samantyyppistä maata kaskeamalla viljelevä kansanosa. Tämä maatyyppi oli osa savilaisten identiteettiä ja savilaiset asettuivat savimaiden läheisyyteen. Aiemmin arvioin että letto, liete ja liettyä ovat alkujaan olleet samaa sanuetta, joka on ehkä alkujaan merkinnyt jokien penkereitä ja vedestä kohoavaa uutta ravintorikasta maata. Järvien rantojen savi on hyvin lähellä tätä maatyyppiä. Savilahti oli tärkeä savolaisille sen edustaman maatyypin tähden, joten savolaisten kulttuuri on antanut nimen Savilahdelle, eikä Savilahti savolaisille. Nimessä Savilahti/Savolax loppuosa on lahti. Lahti oli paikka, jossa muinoin olivat laivoilla liikkuneiden hallintopaikat. Viikinkejä kutsuttiin lahtelaisiksi, koska heidän asemapaikkansa olivat lahdet. Tästä taustasta voitaisiin saada yhteys miksi myöhemmin lahti käsitettiin olevan lakiin viittaava sana lax. Savolax oli lainhallinnollinen alue eli Savo-lagis > Savo-lax. (vrt. regis > rex). Näin siis Savilahti merkitsi savimaita viljelleiden savolaisten hallintopaikkaa. Ja tätä se olikin.

Savon nimen etymologiaa etsittäessä esille on tullut sanoja mm. savi, savo, savu ja suvan. Tarkemmin tutkittaessa nämä kaikki sanat ovat tavallaan toisintoja lettoon ja sen kaskeamiseen liittyvistä sanoista fenni/finni. Näyttääkin siltä että Savon nimellä on yhteys tähän samaiseen kulttuuriin, mistä ovat tulleet nimet Fennia/Finland sekä suomaata merkitsevästä sanasta muovautunut Suomi. Mikäli savolaisia nimitettiin saven mukaan, se osoittaisi savolaisia todellakin nimitetyn alavien maiden mukaan ja savolaiset olivat juuri kaskeavaa kansaa, savulaisia. Symbolisesti koskella ja kaskella on hyvin yhtäläinen muoto kirjoitusasunsa lisäksi. Kohisevan kosken jälkeen on suvanto aivan samalla tavoin kuin kohisevan kasken jälkeen on savu. Koski ja kaski symboloivat siis toisiaan, kuten myös niistä seuranneet suvan ja savu. Ne ovat saman tapahtuman ilmentymiä. Savuhan oli virta, joka vei vainajankin uuteen elämään ja linnunrata käsitettiin täksi savuksi, mutta toisaalta vainaja kulki mytologioissa myös tuonelan virran ylitse laivallaan. Kyseessä oli manalan tulinen virta, joka pyörteenä kiersi maailmanpylvästä. Rovio, missä vainaja poltettiin oli luoto tässä virrassa ja kokkolintu istui tämän kokon huipulla aivan kuten Pohjantähti maailmanvuoren huipulla. Tästä savolais-karjalaisten tulen ja tuhon uutta luovasta voimasta syntyivät myös heidän tunnusvärinsa puna-musta ja kelta-musta, jotka osaltaan tukevat nimistön yhteyttä kulttuuriin, jonka Juhannuksessakin koski ja kaski ovat yhtä:

”Joess' on tulinen koski, koskessa tulinen luoto, luo'olla tulinen korko, korolla tulinen kokko: sillä kulkku tulta kuohui, suu valeli valkeata, höyhenet tulena tuiski, säkeninä säihkäeli.”

Saamen kielen avulla löytyy selitys, joka tukee Savon nimen yhteyttä Väinän nimen merkitykseen. Saamessa on Savon nimelle eräs merkitykseltään ja muodoltaan läheinen sana, joka ohjaa oikeaan suuntaan. Sanalla saivo on kaksi merkitystä. Saivo on lampi tai lähde, johon ei laske puroa, mutta josta lähtee puro. Se on siis joen alkulähde, jonka pohjassa on maanalainen lähde. Toinen merkitys saivolle on järvi, jonka pohjassa on reikä, joka johtaa toiseen järveen. Tämä järvi oli ylösalaisin oleva vainajala, jonka rannoilla vainajat asuivat onnellisina. Nyt punomme yhteen nämä kaksi toisiinsa liittyvää merkitystä. He ymmärsivät latvavesien tulevan maan alta, joten elämä siis syntyi maan alla ja palasi sinne hiljaisen virran viemänä. Manalan virralla oli kuoleman salaisuus, mutta sillä oli myös veden ja elämän synnyn salaisuus. Kuoleman valtiaalla oli hallussaan myös elämän salaisuus. Manalaan laskeudutaan alkulähteen silmästä. Tämän tekevät heidän jumalansa. He laskeutuivat elämänsynnyttäjän, maaemon, äitijumalansa kohtuun. Saamelaiset ovat nimittäneet myös vuoria pyhäksi elämänlähteeksi eli Saivoksi ja vuorethan olivat taas äitimaan symboleita. Huomasin eräässä kartassa Norjan vuoristoa kutsuttavan nimellä Mt. Saevo, jonka voisi olettaa olevan saamelaista perua, kertoihan arabialainen historoitsija Al Idrisi vielä vuonna 1154 jkr. suomalaisella kuninkaalla olleen Norjassa omistuksia.

Saamelaisten Saivo/Saiva onkin hyvin lähellä Savoa. Pohjoissaamen kielessä savu, savvon ja inarinsaamen kielessä savo, savvoon tarkoittavat suvantoa. Myös väinä tarkoittaa suomen kielessä suvantoa. Kalevalassa suvantolaiseksikin mainittu Väinämöinen onkin siis eräältä nimeltään savolainen. Savo eli suvanto merkitsee siis tätä alkulähdettä, hiljaista virtaa. Savo, syvä ja suvan ovat mytologiassa samaa syvien vesien hiljaista virtaa merkitseviä sanoja. Joessa taas suvanto on joen osa, joka kuvaa talvea ja kuolemaa, josta uusi elämä vuorostaan alkaa. Tälläinen hiljaisesta virrasta syntynyt järvi tai lampi oli pyhä. Suomalaisten vanhimmilla paikoilla mukaanlukien Eura, löytyy usein Pyhäjärviä. Tämä oli myös savolaisten tapa nimetä järvensä, mutta pyhät järvet tunsivat myös keltit, joilla on ollut myös kanssakäymistä suomalaisten kanssa. Juhannuskokot poltetettiinkin usein mäkien tai kallioiden huipuilla vesien äärellä. Savolaiset siirtyvät järvien rannoille polttamaan kokkojaan, lähelle näitä elämän lähteita. Olinkin pannut jo aiemmin merkille miten savolaisten Pyhäjärvet ovat usein latvajärviä. Tätä kautta tämäkin asia sai selvityksen. Onkin siis kaksivaihtoehtoista paikkaa, mistä elämä saa alkunsa, mäkien ja vuorien huiput sekä latvavesien lähteet. Näin alkaakin Kalevalan mytologian väinäläisten esi-isän Väinämöisen salaisuudet avautua ja tähän asti niin hiljainen historia raottaa salaisuuden sametin raskaita verhoja.

Luin mielenkiintoisen O. A. Kallion kirjoituksen savolaisten liikkeistä sukunimien perusteella arvioituina. Sen perusteella savolaisten vanha asutus on peräisin Vuoksen varsilta varsinkin Muolaan (ent. Pyhäristi) pitäjästä. Tämä on linjassa myös oman sukututkimukseni kanssa. Äyräpään ja Muolaan alueet ovat Karjalan vanhimpia asutusalueita. Jos arvioitaisiin mistä suvantolainen voisi tulla paikannimien perusteella, sellainen löytyy Karjalasta juurikin noilta paikoilta, Pyhäjärveltä ja sen etelä puolelta Suvannolta. Suvanto on pitkä järvi Muolaan itäpuolella ja laski muinoin Vuokseen. Ennen Vuoksi kulki Käkisalmeen, mutta Suvannon puhkaistua tulvavetensä suoraan Laatokkaan ja Suvannon pinnan laskettua puhkaistiin myöhemmin myös Vuokselle uusi väylä Laatokalle Suvannon kautta. Vuoksen reitti Laatokalle on siis muuttunut ja Suvannon merkitys muuttui. Tästä syystä on otettava huomioon muinaisen Käkisalmen tärkeämpi merkitys vesireitin varrella. Savolaisten heimo on antanut nimen Suvannolle sillä Väinämöinenhän on tunnettu Savossa, Karjalassa ja Inkerissä, jotka ovat kaikki saaneet asutuksensa Suvannon lähipitäjistä. Savolainen, Väinämöinen ja Suvantolainen ovat synonyymejä, joten Suvanto on savolaisten ja väinäläisten esi-isien ja tarinoiden vanha kotiseutu.

Ei kommentteja: