Räsästen sukunimen etymologia

Mytologia luo etymologian eli sanojen merkityksiä ei voi vetää nykyajasta, vaan niille täytyy löytää merkitys siitä ajasta, jossa sanaa käytettiin. Tätä sääntöä käytän selvittäessäni sanojen etymologiaa. Vokaaleihin en kiinnitä kovin raskaasti huomiota alkuperää etsiessäni, sillä lainautessaan kielestä tai murteesta toiseen pääsääntöisesti vain vokaalit muuttuvat. Konsonantit voivat tuplautua tai pudota pois (vrt. cat > katti), mutta ne eivät yleensä muutu aivan toiseksi. Olen kuullut humoristisen sanonnan: "Vokaaleilla ei ole mitään merkitysta ja konsonanteillakin vain vähäsen." Maallikkokin pystyy melko usein arvioimaan mitkä sanat ovat yhteisiä eri kielien välillä. Englannin "lion" ja suomen "leijona" vaikuttavat eri sanoilta, mutta eivät ole sitä. Ääntäminen paljastaa selvän yhteyden, engl. "laion" > laiona > leiona, joka ääntyy kuten sana leijona. Erilaiset tavat kirjoittaa/ääntää siis hämärtävät yhteisen alkuperän.

Olen äitini puolelta Räsäsiä ja olin aiemmin mielessäni pähkäillyt Räsästen ja Räisästen etymologiaa, kunnes eräässä keskustelussa Räisänen-suvun jäsen kertoi nimen alkuperän Nissilä-nimisen tutkijan johtaneen germaaniseen miehen nimeen Razico, Razice, josta on Väinäjoen suussa 1254 mainittu muodot Rasek, Raseke. Myös Raaska-suku epäilee noita nimiä etymologiakseen. Raaska-suku uskoo nimien Razico, Razice Väinäjoen suulla v. 1254 ja Rasek, Raseke, Raske, Raaske Ruotsissa liittyvän sukunimensä alkuperään. Raske/Raaske-nimistä voidaan muodostaa suomen kieleen pari sanaa: raiskio, ´tuhottu metsä´ ja raaska ´kuollut ruumis´ ja tähän sopisi myös ryskyä eli metsän kaatuminen. Raiskiosta on toinenkin sanamuoto raivio, joka on raivaamisen tulos ja savolaisten kulttuurissa raivion raivaamisen suoritti rovion raivoaminen. Raivio-rovio ja raivaaminen-raivoaminen ovat samaa sanuetta, sillä konsonanteiltaan samat sanat ovat pääsääntöisesti etymologialtaankin yhteisiä (vrt. kalmo, kylmä ja kelmeä). Savon murteessahan raevoominen on sekä raivoamista että raivaamista, eikä näille kahdelle ole omaa sanaansa, vaan ne ovat kirjakielen vokaalistuksella myöhemmin tehty jako. Ei voida olettaa raivaamista tehdyn itse raivoamalla, vaan juuri raivokkaalla tulella, joka kuului savolaiseen kulttuuriin. Monet ajattelevat sukunimessä kyseessä olevan joku suvun ominaisuus. Jos suku olisi Raevooja-suku ei se tarkoittaisi, että suvun ihmiset olivat raivoajia. Tässä mennään varsin usein harhaan. Ei ennen nimeä annettu kuvatakseen itseään, vaan jotain palvottua asiaa, johon tosin jollain tapaa samaistuttiin. Raivo olisi nykykielessä Rovio, mutta Räsästen nimi johtuu luultavimmin ruotsin kielen roviota kuvaavasta sanasta rasa ´raivo´ ja Räsäsestä olenkin nähnyt käytetyn vanhoissa asiakirjoissa kirjoitusmuotoa Rasa. Raaskan sukunimen eräs variaatio Rasan on lähellä nimeä Räsäin.

Sivistyssanakirjan mukaan rasa merkitsee asioita: luhistua, sortua, romahtaa, raivota, peuhata, telmiä, riehua. Näitä kaikkia yhdistää yhteinen tekijä, rovio. Ruotsiksi raivota on rasa, saks. rasend, engl. rage (ääntyy reiz). Reisjärvi, jonka uskotaan olevan Räisäsen mukaan nimetyn olisi näin nykykielen merkityksessään Roviojärvi. Mutta se on voinut tarkoittaa myös Reissujärveä. Reissu on germaaninenkin sana: ruotsi, resa, joka puolestaan on varmastikin samasta lähteestä sanojen route ja (st)reet/reitti kanssa. T-kirjain ja S-kirjain periytyvät usein Z-kirjaimesta. Rekonstruoidusta sanasta "raza" tulevat sanat rasa ja rata. Rata = reitti = route = road = (st)reet. Muinoin suomalaisessa kulttuurissa ennen kristillistä aikaa vainajat poltettiin ja lähtivät viimeiselle matkalle tuolla samaisella raivoavalla tulella. Tällä tapaa muodostui myös Wodanin/Odinin nimi, jonka uskottiin vievan vainajat raivoavassa tulessa valhallaan. Etymologian uskotaan olevan wod-eno/wod-ono, ´raivoaminen, hullu, innostunut´, mutta sana pohjautuu vielä aiempaan luomista ja henkiin herättämistä merkitsevään sanaan. Tulta siis kutsuttiin sanalla raivo ja raivoaminen (vrt. riehu, rieha, roihu), mutta tuli oli samaan aikaan reissu eli matka. Tässä polttohautaamisessa oli nimenomaan tarkoitus saada aikaan mahdollisimman raivoava rovio, että se nostattaisi kovan tuulen vainajalle nousta taivaalle. Tuli oli pyhä voima, joka vei uuteen elämään.

Räisä/Räsä-nimien tausta on mitä luultavimmin kauempana kuin ristiretket, joten etymologia pitää sovittaa sen maailman mytologiaan. Sanat resu ja räsy ovat luultavasti samaa sanuetta räsä-sanan kanssa, mutta eivät merkinneet suvun esi-isän olleen resuinen rääsyläinen. Tämä tulkinta olisi nykyaikaa, mutta mytologiassa nämä sanat merkitsivät vanhan tuhoutumista, joka samalla oli uuden syntymä. Kuolemahan oli suomalaisessa mytologiassa jumaluuden saavuttamista, sillä Kalevalan sankarit olivat kuoleman läpikäyneitä sankareita, esi-isiä tuonpuoleisessa. Se jonka ruumis ei muuttunut resuksi ja räsäksi ei ollut sankari lainkaan ja saavuttanut jumaluutta, vaan tavallinen kuolevainen. Jos puhuttiin tuhoutuneesta ruumiista, se automaattisesti merkitsi uuden elämän saavuttanutta esi-isän henkeä toisaalla.

Kaskenpoltossa on täsmälleen tämä sama symboliikka. Vanhan kuolema on samalla automaattisesti uuden elämä. Tämä on keskeisin teema suomalaisessa mytologiassa, joten tältäkin pohjalta uskon Räisä/Räsä-nimien selityksen olevan kaskien räiskyen rätisevässä roviossa, joka ryskyen jätti jälkeensä tuhotun metsän eli raaskan ja raiskion. Tätä tuli-teoriaa tukien räsä- ja räisä-kantasanoista muodostuukin nuo sanat räsähtävä ja räiskyvä, joita kuvaamaan sopii parhaiten rovio, joka räiskyy ja räsähtelee. Nyt kun menemme Räsästen ja Räisästen sukuhistoriaan, jotka olivatkin raivaajasukuja, kaskenpolttajia. Suomalaisessa kaskenraivaaja-kulttuurissa nähtiin, että vanhan metsän palaminen eli vanhan kuolema, oli samalla uuden elämä, aivan kuten feenikslintu syntyi tuhkastaan uudelleen. Räsästen ja Räisästen nimen uskon syntyneen germaanisesta rasa-sanasta ja merkinneen vanhaa metsää kuoliaaksi polttavaa roviota, josta on jäänyt nykykieleen sana rasi tarkoittaen kaadettua metsää ja polttamatonta kaskea, mutta myös kaskiviljelyä ja kaskeamista. Suomenkielinen versio Räsästen sukunimestä olisi siis merkityksensä ja muotonsa säilyttäen Rovio.

Tälläinen on minun arvioni Räsästen nimen alkuperästä.