Oma sukututkimus

(Tämä artikkeli sisältää historiallisia arvioita, jotka muissa artikkeleissa perustellaan toisella tapaa, mutta olen jättänyt nekin mukaan säilyttääkseni näitä vanhempia arvioita muistona.)

JOHDANTO
Tämä on minun henkilökohtainen kuvaukseni sukututkimuksen alkuvaiheista. Toisaalta en ole lähestynyt asiaa tiedemiesten tavalla, vaan niin kuin ne ovat minulle eteen tulleet, ohuitakin johtolankoja seuraten. Toisaalta tapani on tieteellisempikin kuin nykyinen tapa tutkia historiaa. Metodini on etsiä todennäköisin linja profiloimalla tutkinnan kohteita ja vertaamalla historian yksityiskohtia tähän profiiliin. Painotan että esittämäni asiat ovat todennäköisiä niiden todisteiden valossa joita olen käsiini saanut. Eivät kallioon hakattuja totuuksia.

PERIMÄTIETO JA KIRKONKIRJAT
Perimätietona suvussamme oli kulkenut että esi-isämme oli muuttanut Suomeen Saksasta Berliinin seuduilta sotaväkeä pakoon. Hän oli Koch-sukua joka tarkoittaa suomeksi kokkia. Kirjoitusasuja sukunimellemme onkin ollut Kochwacka ruotsalaisittain, sitten Kohvacka josta nykyinen Kohvakka. Nimemme alkuperästä sukunimien selityskirjassa ei olut tietoa, mutta sen kerrottiin tarkoittavan Kainuussa ylpeää tai koppavaa.

Kirkonkirjoista meidän esi-isämme oli tavoitettavissa 30.10.1720 Häkkilässä syntynyt Nils Kohvakka ja äiti Brita Roponen. Nilsin isä oli myös Nils ja syntymäajankohta 1691. Vanhin Kohvakka kirkonkirjoissa on Anders Kohvakka ja asunut joidenkin merkintöjen mukaan Haukivuoren Sikosaaressa. Varhaisimmat merkinnät hänestä ovat hänelle 1685 syntynyt Helena ja 1688 syntynyt Anders. Nils vanhempi on voinut olla Helenan ja/tai Andersin nuorempi veli. Sikosaari on nykyistä Nykälää. Tällä alueella on myös Häkkilä. Täältä Kohvakan ja Häkkisten suvut ovat nousseet jokea ylös Pyhäjärvelle. Myös Häkkisten suvun sukututkimuksista löytyi tietoa mitä ei ole kirkonkirjoissa. Aikaisimmat merkinnät Kohvakoista Sikosaaressa ovat vuodelta 1541, jolloin savossa tuli käyttöön maakirjat.

Soitin sukutukija Veijo Kohvakalla ja kyselin myös hänen tietojaan sukumme taustoista. Hänellä oli joitain lisätietoja asumapaikoista lähialueilla ja vinkkkejä. Esimerkiksi että Ristiinassa Koivakkala nimisessä paikassa on kerrottu olleen Kohvakoita 1500-luvulla. Koivakka ja Kohvakka kuulostakin aika samalta.

Vesistöjä Ristiinan Koivakkalasta nousten Sikosaareen kartasta katsottuna vain Otavan kohdalla on kapea maakannas, muutoin välillä on vesireitti. Jos nousee kannaksen päälle on voinut luultavasti nähdä veden puiden takaa ja kuulla vesilintujen äänet. Maa on tosin 1500-luvulla ollut muutaman metrin alempana kuin nykyisin, joten väli on voinut olla aika avoinkin. En ole käynyt paikan päällä. Eikä muutaman sadan metrin maamatka ei varmasti ole temppu eikä mikään, vaikka vesistöjen nouseminen on ollut se pääsääntöinen tapa muuttaa maisemia. Onhan historiassa telataipaleilla kuljetettu kokonaisia laivoja kilometrikaupalla.

DNA-TESTAUS
Meitä kiinnosti kovasti sukumme taustat ja monta kertaa on ollutkin puheenaiheena DNA-testien ottaminen. Se kääntyi sitten aikeista todeksi ja tilasin vanhempieni tukemana Familytreedna:lta testin. Tilasimme 12 markkerin testin isän puolen tutkimiseen ja HVR1-testin äidin puolen. Minä otin testin poskista raapimalla ja lähetin ne heille takaisin. Analysointi kesti reilun kuukauden postin kulkuineen.

Kun vastaukset tulivat yllätykseksemme testit näyttivät meidän olevan suomalaista N1c1-isälinjaa. Olimme odottaneet perimätiedon perusteella enemmän Saksaan viittaavaa. Äitilinja oli H, normaali eurooppalainen äitilinja. Testeistä saatiin myös tuloksia siitä ketkä voisivat olla lähisukulaisia. Familytreedna:lla on erilaisia projekteja mihin voi liittyä ja jotka ovat keskittyneet erilaisten kansojen, sukujen ja äiti- ja isälinjojen seuraamiseen. Myös näppärän Y-search palvelun avulla voi etsiä lähisattumia maailmanlaajuisesta tietokannasta. Eräs historian henkilö oli Thomas Lipsanen Juvalta, ja myös Venetmäessä oli asunut joku Thomas joka osui lähelle. Päättelin että kyseessä on voinut olla sama Thomaskin. Tutustuin Lipsasten sukuhistoriaan ja he olivat lähtöisin Muolaasta, Karjalasta, Käkisalmen alapuolelta.

Eräs mielenkiintoinen henkilö oli Robert Cox, esi-isä John Cocke 1724. Olin tutustunut Koch suvun nimenkirjoituksen eri muotoihin ja Kock sekä Cock ovat saman suvun erilaisia kirjoitusasuja. Tässä oli johtolanka että perimätiedossa voisi olla perää. Cock tarkoittaa kukkoa. Kock on ruotsiksi kokki, joten on mahdollista että Cock nimi sai uuden merkityksen kun kieli vaihtui. Yhdistettäessä tiedot että olemme tulleet Saksasta ja toisaalta että nimi tarkoittaa kokkia, muodostuu nimeksi Koch.

Oli jännä huomata myöskin että Rurikin jälkeläiset olivat tässä vaiheessa lähimpien osumien joukossa. Oli joitakin lähiosumia joista ei tässä vaiheessa juurikaan apua suuren kuvan luomiseen. Olen vasta aloittanut lähestyä testeillä lähisukulaisiksi arveltuja sukulaisia ja otamme vielä lisätestejä. Testattuja Suomessa on muistaakseni alle kaksituhatta. Koko maailmassa luulisin muutama satatuhatta.

LISÄTILAUS
Kuitenkaan näiden pohjalta ei päästy kovin pitkälle. Niinpä laitoin 13 lisämarkkeria tilaukseen. Taas odoteltiin muutama viikko. Ja nyt tärppäsi. Tällä kertaa jäljet alkoivat osoittaa tukevammin kohti Karjalaa. Kaksi lähiosumaa, ensimmäisessä niistä oli täsmälleen samat kuin uudet lisämarkkerit. Ensimmäisessä testin osassa oli ollut kahdessa markkerissa kahden siirtymä ja siksi ei ollut rankattu kovin lähiosumaksi.

Magnus Kalloin, 1669, Sakkola, Finland.
Olli Ollinpoika Tervo 1617-97, Lapinniemi, Tervola, Finland

Tämä Sakkola on ikivanhaa suomalaisten aluetta karjalassa. Kallosten suvulle ei löytynyt vastauksia netistä, joten töihin. Kallo eri kielillä kirjoitettuna: Callo, Gallo. Ja Gallo osui. Tämän suvun lähtöpaikka on Italiassa Toscanassa ja tarkoittaa kukkoa. Tämän suvun sukuvaakuna oli myös kuin Suomen leijona, punaisella pohjalla keltainen leijona, ilman miekkoja. Asentokin lähestulkoon sama. Tutkin vaakunoita ja huomasin että useimmilla lyhyen gal-alkuisen nimen omaavilla suvuilla on joko leijona- tai kukkovaakuna. Tästä myöhemmin lisää. Aloin tutkia tarkemmin Sakkolan aluetta ja sen historiaa. Se sai suomalaisasutukset jo 700-luvulla. Sakkolan alueella on iso järvi nimeltä Pyhäjärvi. Hauska sattuma, sillä kotipaikkani on Pyhäjärvenkylä, joka on saanut nimen läheisen Pyhäjärven mukaan. Tämä Sakkolan alue oli Novgorodin alueella pähkinäsaaren rauhanrajojen (1323) mukaan. Raja kulkee Sakkolan alapuolella. Sakkolan Pyhäjärveltä on suora vesiyhteys Ristiinaan Vuoksea ja muita vesistöjä pitkin.

Toinen Tervo sukuinen Donald R. Wanha oli luultavasti lähtöisin myös noilta seuduilta. Hänen vanhin tunnettu esi-isä oli Tervolasta, Tornion yläpuolelta. Tervola löytyy myös Sakkolan seuduilta. Myös osalle suvuista jotka olivat jo aiemmin tullet esiin lähisukulaisina ja joille ei löytynyt aiemmin selitystä, löytyi suku Karjalasta. Huomattavaa onkin että paikannimet Savossa ja muuallakin maailmassa ovat saaneet sen ensimmäiseksi paikalle tulleen suvun mukaan nimen. Yhdistävä tekijä Pieksämäen alueella on luultavasti se että suvut ovat tulleet Novgoroidin alueelta eikä Ruotsin. He ovat nousseet vesiteitä aivan tätä rajalinjaa pitkin. Yksi arvioksi nousun ajankohdasta heitän, että se voisi olla vanhan vihan aika 1495, jolloin oli myös Viipurin pamaus. Käkisalmen alue on ollut sotanäyttämöinä Ruotsin ja Novgorodin välillä useaan otteeseen ja aina tarjonnut suomalaisille ankaran elämän nykyaikaan asti. Pähkinäsaaren rajalinja leikkaa aika läheltä myös oman synnyinseutuni. Monet nimet Montola, Mataramäki, Ristimäki löytyvät myös Karjalasta. Sakkolan vaakunassa olevat porsaat taitavat liittyä Porsaskoskeen joka on Nykälän ja meidän välissä.

Suvut jotka ovat tulleet myös minun synnyinseudulleni Pyhäjärven alueelle löytyvät myös Sakkolan Pyhäjärveltä. Häkkiset, Valkoset jopa Naskali, joka on aika harvinainen nimi ja oli Häkkisellä työmiehenä löytyy Sakkolasta. Sakkola oli pitäjä, Pyhäjärvi sen kylä. Sain käsiini myös tarkan kartan ja Kukkola nimisiä taloja löytyi useampikin. Myös vanha suomalainen kotkaa tarkoittava sana kokko tulee luultavimmin sanasta cock, yksi kirjoitusasu onkin Kocko. Kalevalassa kokolla oli veneenlaidat siipinä ja laiva käsittääkseni koettiinkin kotkana. Laudat siipisulkina ja kokkapuu kokon päänä. Juhannus oli suomalaisten ylimmän Ukko-jumalan juhla. Kokko oli taas suomalaisten ukkoslintu, tulentekijä. Veneen sai polttaa ainoastaan juhannuksena josta kokko sai suuren nuotion merkityksen joka on säilynyt nykypäiviin asti. Kokka sana tulee ehkä kokosta. On myös paljon mahdollista että sana on lainutunut englannin kieleen meiltä.

Kiimajärven eteläpäässä Haitermaankylässä on nimien perusteella todennäköisin sukuni alkupaikka Karjalassa. Sieltä löytyy nimiä: Yllönmäki, Naskalinen, Kuparinen, Tervahaudanmäki ja Porsaanmäki. Noin joka neljäs nimi tältä pieneltä alueelta on syntymäkotini lähikylien/talojen/sukujen nimiä. Tälläistä täsmäävyyttä en muualla tapaa. Tämä on myöskin vanhin tiedetty Kukko-suvun paikka (1591). Yllö ei kirjaintarkasti esiinny meillä, mutta konsonantin putoamisella täsmää: Yllö > Ylö > Ylönen. Ylösiä on jonkin verran meilläpäin ja liittyy sukuni historiaan myös synnyinseudullani.

Sikosaari joka oli Haukivuoren Kohvakoiden asumapaikka, on Haitermaasta hieman Vuoksea länteen Vuokselassa. Häkkilä, jonka Häkkiset ovat olleet läheisimmin yhtä matkaa Kohvakoiden kanssa kulkenut suku, löytyy Antreasta, Vuoksen varrelta. Häkkilä on niin Haukivuorella Sikosaaren naapurissa, kuin myös naapurina syntymäkodissanikin. Saaprussa on myös tuttua nimistöä joitakin. Myös yksi lähiosumani Hietanen, joka ei ollut merkinnyt esi-isää ja jonka suvulle en aiemmin ollut löytänyt kunnon kytköstä, saattaa periytyä uusi Yllölän tilan aikaisemmista omistajista Hietasista.

Pyhäjärvi sanan historiaa aloin tutkimaan Italian sukuvaakunoiden kautta ja Pyhä-suvun vaakunassa oli kuvattu veden aaltoja. Tämä valotti paljon, sillä sen ajan pakanauskossa vesi oli pyhä elementti. Tämä Pyhäjärvi esiintyy myös Eurassa jossa on Suomen huomattavimmat muinaiset kuninkaiden haudat ja kiviröykkiöt. Kallo-sukua on ollut Tyrväällä lähellä Euraa. Vanhin Tyrväältä tavoitettu esi-isä vuonna 1410 syntynyt Heikki Kallo. Tyrväältä ei ole pitkä matka Euran Pyhäjärvelle. Tälläkin alueella ilmenee Sakkolan seudun nimiä kuten Rautu ja Kiimajärvi. Kukko on vanha hedelmällisyyden symboli, joten Kiimajärvi on luonnollinen nimiyhteys. Euran vaakunassa on karhu joka on karjalaisten tunnuseläin.

Tässä myöhempiä lisäyksiä sukututkijoiden siivittämä: Kallo-nimeen liittyen pari vihjettä. Kallo majakka Porin edustalla, Kallola kylä Porvoon tienoilla ja Säkkijärvellä. Nousiaisissa Kallunen. 1500-luvulla oli Karkun pitäjässä Callo'n neljännes, josta sitten tuli nykyinen Mouhijärven pitäjä. Mouhijärvellä on myös Kallojoki ja Kallojärvi. Tarkastaessani vihjettä Kallolan kylästä Porvoosta, Porvoonjoen varresta, silmiini sattui Porvoonjoen suulla oleva Sikosaari. Minun sukunihan nimesi saarensa Sikosaareksi. Mouhijärven Kallojärven vieressä on myös Tervamäki. Terva-nimen johdokset esiintyy yleensä jossain muodossa meidän sukumme naapureina. Yläpuolelta löytyy Kukkola sekä Venetmäki, kotiseutuni harvinainen kylännimi. Sitä ei montaa Suomessa tavata. Mouhijärvi on samaa vesistöä Euran Pyhäjärven kanssa. Euran alueelta ja tästä vesistöstä löytyy monta tuttua paikannimeä. Tätä voisi sanoa toiseksi Karjalaksi. Jopa Karjalankylä löytyy Euran muinaisilta asuinpaikoilta. Kukko-, kallo-, kiukas- ja pyhä-sanoista taittuu aika monta alueen nimeä. Laitilan kukko taitaakin olla monelle tuttu.

Sain toisenkin sukututkijan vihjeen. Tuli uusi geneettinen lähiosuma Johan Jöransson, joka on syntynyt noin 1702. Hänestä ei löytynyt syntymäpaikkaa, mutta on kuitenkin kuollut Pornaisissa. Jöran Junna löytyi kuitenkin isäehdokkaaksi Mäntsälästä. Karjalan Pyhäjärveltä löytyikin tämän niminen henkilö, Lahnavalkaman kylästä 1600-luvun lopussa. Jöran on Yrjön kanssa synonyymi tarkoittaen maanviljelijää. Tästä Lahnavalkamasta löytyikin talonnimi Yrjölä, joten todennäköisyys osuu aika hyvin yksiin Johan Jöranssonin isän kotipaikaksi. Tämä Porvoon Kallolan kylä ja Sikosaari käyvät hyvin yksiin tämän vihjeen kanssa. Porvoonjoen suu on soutumatkan päässä Mustijoen suusta, jota noustaan Pornaisiin ja Mäntsälään.

Pyhäjärvi on myös Oulunläänissä ja myös siellä on vanha suomalainen asutus. Presidentti Kekkosen vanhin tunnettu esi-isä Tuomas Kekkonen s. 1673 on synnyinseuduiltani Pieksämäeltä kotoisin. Hänenkin sukunimensä voi olla Cock-nimen muunnos. Kocko > Kecko, muutos ei ole iso. Itsekin hän oli epäillyt Muolaata sukunsa lähtöpaikaksi. Pielavesi minne hänen sukunsa oli muuttanut sijaitsee Pyhäjärven ja Tervolan välissä. Hänen äitinsä taas oli Pylvänäisiä ja kotoisin Kangasniemeltä, hevosmatkan päässä synnyinkodistani. Yhteinen esi-isä meillä ei siis ole mikään mahdottomuus Presidentti Kekkosen kanssa. Tämä Kekkosten kulkema vesireitti on Jäppilä, Rautalampi, Karttula, Pielavesi. Pyhäjärvi on seuraava paikka nousussa ylöspäin. Pielaveden ja Pyhäjärven väli on vedenjakajaa, joten välissä on kapea kannas. Pyhäjärveltä pääsee Pyhäjokea Pohjanlahdelle. Tämä on savolaisten valtaväylä Perämerelle ja pohjoisen Suomen valloituksessa. Pyhäjoen alapuolella olevan Kokkolan nimenlähde on Kokkolahti. Pidän todennäköisempänä sitä että Kokkolahti on saanut nimensä paikalle saapuneen suvun mukaan, eikä kivellä istuvien kotkien mukaan. Kotkat olivat silloin jokapäiväinen ilmiö, eivätkä mitenkään identifioiva nimenlähteenä. Sukujen tai sukutilojen mukaan nimeäminen oli myös ylivoimaisesti yleisin tapa paikannimien antamiselle siihen aikaan.

Pohjanlahdelta Kemijokea noustaan Tervolaan, jossa oli toinen geneettisistä lähiosumista. Tervolasta noustaan Rovaniemelle ja sieltä Ounasjokea Kittilän Kalloon. Tämä paikka onkin saanut nimensä luultavimmin Kallo-suvun mukaan. Geenitesteissä myös äitini puolelta löytyy yksi lähiosuma Kalloa hieman alempaa Väylänpäästä. Tämä on Pohjoisin tietämäni Kallojen Kotipaikka. Kittilästä Aakenusjokea päästään Pyhäjärvelle ja Pyhätunturille. Ounasjoen latvoilta Enontekiön seuduilta löytyy kaksikin Pyhäjärveä.

Palataan Ounasjokea alas Rovaniemelle ja sieltä Kemijokea noustaan Kemijärvelle. Sen yläpuolelta löytyy Pyhätunturi ja Pyhäjärvi. Savukoskella Tenniöjoki laskeutuu Kemijokeen. Savukoskelta ovat löytyneet Suomen vanhimmat rauta-aseet ja raudanvalmistuspaikat, joiden arvioidaan olevan ajalta jo ennen ajanlaskua. Tenniöön laskee puolestaan Pyhäjoki, joka saa alkunsa Pyhäjärvestä. Tenniöjokea latvoille edeten tullaan Sallaan josta löytyy Pyhäjärvi. Tenniöjoen ja Kemijoen risteyksestä Kemijokea ylös löytyy Sodankylä, jossa Pyhäjärvi esiintyy sukunimenä.

Tämä vesireitti joka alkaa Karjalan Laatokasta päättyen Lappiin on Karjalasta siirtyneen väestön pääväylä kohti pohjoista. Suvut esiintyvät historiassa pääsääntöisesti tämän reitin varrella. Muualla savolaiskarjalaiset nimet ovat huomattavasti harvinaisempia. Pyhä-sana esiintyy tämän reitin varrellla järvi, selkä, vesi, joki, kylä ja tunturi päätteisenä. Edes kaikkia pyhäjärviä en jaksa kirjata tähän, mutta tämän vesireitin kuvailu meni tässä samalla. Eniron karttahaulla on helppo löytää niitä itsekin. Kartasta katsoen löytyy toinenkin vaellusreitti: Savonlinna, Joensuu, Lieksa, jossa jokien latvat osuvat yksiin Kuhmoon ja sitä kautta Kajaaniin viettävien jokien kanssa. Kajaanista pääseekin Perämerelle Oulujokea myöten. Myös merireitti rannikkoa pitkin on ollut isompien alusten kulkureitti, mutta tämä jokireitti on väestön siirtymisten kulkuväylä. Tämä vesireittien verkosto on ollut Suomen tärkein kulkuväylä historiassa. Nykypäivänä emme ehkä hahmota, että teiden merkitys on ollut historiassa nimellinen. Vesireittien ymmärtäminen auttaa myös hahmottamaan sukujen siirtymistä uusille paikkakunnille.

Pyhäjärvi on myös Angelissa Inarin kunnassa. Angeli on enkelin vanha kirjoitusasu. Yhteys nykyiseen on helppo huomata kun ei lausuta ng-äännettä, vaan niin kuin se kirjoitetaan: nk > ankeli. Arkangeli on arkkienkeli Mikaelin kaupunki, joka on sen vaakunankin aihe. Taisipa Pyhäjärveä olla Karigasniemellä asti.

Suomen Pyhäjärviin liittyy myös huomattava Karjalaisten nimien kytkös. Niissä esiintyy myöskin Gallo/Cock tai nykysuomalaisin konsonantein Kallo/Kokko ja näistä erilaisia muunneltuja sukunimiä. Myös paikannimet ovat monesti samoja kuin Karjalassa. Yhteistä on myös se, että niihin on noustu aina vesireittejä pitkin. Maataipaleita ei ole juuri taivallettu. Voikin jo melko suurella varmuudella sanoa, että nämä ovat ikivanhoja suomalaisia asuma-alueita, joita nimenomaan oma heimoni on asuttanut. Yksi nimistössä vahva suku on Tervo, joka on geneettisesti hyvin läheinen suku meille. Tervojen historiaan en ole vielä perehtynyt.

Vesi oli pyhä elementti muinaisissa pakanauskonnoissa, ja ehkä järvet saivat siksi nimen Pyhäjärvi. Suomalaiset ovatkin veden äärellä hyvin viihtyneet. Meidäthän tunnetaankin vesilinnun kansana. Olemme myös merenkulkija kansaa. Luin myöhemmin uudestaan Lennart Meren kirjan Hopean valkea (suosittelen), jossa myös kerrottiin, suomalaisten vanhojen pyhien uhripaikkojen olleen pyhäjärviä. Pyhä merkitsi vanhastaan kieltoa koskea. Asia oli pyhä ja sitä ei saanut koskea. Myös piha sana johtunee tästä. Se kuvaa aitausta johon ei saanut mennä, vaan ainoastaan asettaa uhrit jumalille.

Kukko käy yksiin myös sukunimien selityskirjan mukaan. Kukkopoikaan on helppo yhdistää kopeileva käytös. Emme ole tämän hetken ymmärrykseni mukaan Koch-sukua, kokkia merkiten. Cock on ollut Koch-suvun yksi versio. Tutkittuani asiaa uskon, että Cock on ollut alkuperäinen nimi, josta Saksalaiseen tapaan on väännetty ammattia kuvaava nimi Koch. Isälinjan lähisukulaisuus Amerikkalaisen 1700 luvun Cock-suvun ja vanhan Karjalaisen Kallo-suvun kanssa, josta kummatkin eri kielillä tarkoittavat kukkoa, todistaa kahta eri reittiä sukuni Kukko-suvuksi. Uskon että Kukko-suvun juuret tulevat Euroopasta ja heillä on ollut yhteydenpitoa toisiinsa vaikka olisivat asuneet eri maissa. Tässä arvioita Kukko-nimien saapumisesta: Englannista Suomeen: Cock > Kock > Kocko=Kucko=Kecko=Kacko. Italiasta Suomeen: Gallo > Kallo. Omani Englannista Saksan kautta Suomeen: Cock > Coch > Koch > Kochwacka > Kohvacka > Kohvakka.


SUOMEN HISTORIAA
Koska gal-sanat olivat niin merkittäviä, huomioni kiinnittyi myös Kalevalaan. Gal, cal ja kal ovat ääntämykseltään sama sana, joten käytännössä ne ovat samoja sanoja. Saksalaisessa historiassa myös maininta "Caesar hallitsi kreikkalaisia ja Caelic finnejä". Germaaninen ic-pääte on pääte sanalle Cael, suomeksi Caelilainen. Cal käännettiin monesti caal tai cael. Kaleva nimi on merkinnyt suurta itämeren kansoille. Uskon että Kaleva nimi on vanhaa perua, tuhansien vuosien takaa. Tämän uskon myös pystyväni todistamaan. Parin tuhannen taakse yhtymä on vielä näkyvä.

Eestin Saarenmaalla Kaalinjärven meteoriitti joka on kuvattu myös Kalevalassa, putosi eri arvioiden mukaan n. 700-200 ekr. Tämän valtavasti rautaa sisältäneen meteoriitin tekemän järven nimi oli alun perin kali tai kalli, mutta tunnettiin myös Pyhäjärvenä. Kali tarkoitti kankea, telaa jolla laivoja siirrettiin kuivalla maalla. Siitä muunnettu Kaleva sopi ruumiillisesti vahvan ihmisen ilmaukseksi hyvin. Sama kuin tuki>tukeva. Italialaisella Galli suvulla on kukko vaakunassaan. Nämä eivät olleet vielä se pääasia, vaan gal-sanan heijastumia lähemmässä historiassa.

Tämä alkaa olla jo Suomen historiaa, eikä pelkkää sukututkimusta. Siirrymme aiheeseen isommissa kuvioissa, sillä selkeä kuva Suomen historiasta alkaa muodostua. Aivan toinen kuin mitä julkisesti esitetään. Uskon että sukumme menneisyys on naulittu Suomen historiaan kiinni kuin leijonan talja rautanauloilla tammiarkkuun.

Tämä on vasta fanfaari esiripun avautumiselle. Joku voi jossain kohdin ajatella ettei noin ohuita johtolankoja voi seurata. Minulla on visuaalinen tapa tehdä tutkimusta. Monesti tutkimusta on tehdään hahmottamatta kokonaiskuvaa, sokeana edeten. Tunnustellen niitä paloja jotka sattuvat sormiin osumaan ja tehden arvioita maailmasta niiden pohjalta. Visuaalinen tutkija voi suorastaan syöksyä ilmalentoa seuraavaan kohteeseen, koskettamatta jokaista polun kohtaa jaloillaan, koska hänellä on näkökyky. Tämä koskee myös logiikan maailmaa. Esimerkiksi suomalaisten menestys autourheilussa perustuu nimenomaan tulevan hahmottamiseen. Tämä on myös metodini työkalu, tämä kyky hahmottaa. Tämä on kyky, joka on seurannut suomalaisia historian hämäristä asti.